Ehdolla YKA:n valtuustoon!

Olen ehdolla Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n eli YKA:n valtuustovaaleissa numerolla 209!

Tässä esittelyni YKA:n sivuilta:

209 - LINDSTRÖM NORA

Vaaliliitto: Vihreät

Paikkakunta: Helsinki

Ikä: 33

Yhteystiedot: noralindstrom.com

Arvo / ammatti: MA Economics-International Relations, MSc Development Studies, asiantuntija

Lyhyt työhistoria: Olen työskennellyt ihmisoikeuksien parissa yli 10 vuotta kolmella eri manteereella. Tällä hetkellä työskentelen digitaalisen kehityksen parissa Plan International järjestössä. Aiemmin olen mm. työskennellyt urbaanien maa- ja asumisoikeuksien parissa Kambodzhassa ja Malawissa, sekä liikkuvan väestön ja paperittomien oikeuksien puolesta Suomessa.

JOS TULET VALITUKSI, MITEN AJATTELIT VAIKUTTAA LIITON TOIMINTAAN?

Työssäkäyvänä pienen lapsen äitinä minulle on tärkeää että YKA tukee erityisesti naisten, mahdollisuuksia yhdistää työ- ja perhe-elämä. Tähän kuuluu perhevapaiden uudistaminen (6+6+6 malli), raskaussyrjinnän torjunta, sekä lakisääteisten imetystaukojen edistäminen.
Haluan myös että YKA on edelläkävijä tämän päivän työn ymmärtämisessä, puolustaen pätkä- ja silpputyöläisten, sekä itsensä työllistäjien oikeuksia. YKAn on myös tinkimättömästi puolustettava yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa työelämässä

MITÄ TYÖELÄMÄÄN LIITTYVIÄ TAVOITTEITA LIITOLLA TULISI OLLA SEURAAVALLA NELIVUOTISKAUDELLA?

Perhevapaiden uudistaminen, raskaussyrjinnän torjunta, lakisääteisten imetystaukojen edistäminen, anonyyminen rekrytointi, työvoiman tarveharkinnan poisto, perustulon edistäminen

MITÄ MUITA EDUNVALVONTATAVOITTEITA LIITOLLA TULISI OLLA SEURAAVALLA NELIVUOTISKAUDELLA?

Työttömien oikeuksia on puolustettava. Työvoimapoliittiset päätökset ovat liian usein mielivaltaisia eivätkä tue yksittäisen henkilön työllistymistä. Järjestelmää on uusittava niin että se tukee työllistymistä eikä rankaise yrittäjää. 

Ei-suomalaisten yhdenvertaisia oikeuksia työmarkkinoilla on myös puolustettava. Moninaisuus on voimavara ja rikkaus.

KOKEMUS LIITON TOIMINNASTA JA LUOTTAMUSHENKILÖTOIMINNASTA

Olen tällä hetkellä Helsingin kaupungin kasvatus- ja koulutuslautakunnan ruotsinkielisen jaoston varsinainen jäsen. Olen myös Länsi-Helsingin Vihreiden hallituksen jäsen.

Ihmisoikeusperustaisen politiikan tarpeesta

Pidin tänään poliittisen puheenvuoron Vihreiden puoluekouksessa Tampereella. Kyllä jännitti! Aihe teki kyllä hermoilun sen arvoiseksi, nimittäin ihmisoikeusperustaisen politiikan tarve. Tässä puheeni koonaisuudessaan:

Hyvät ystävät,

Kära vänner,

Tämänhetkinen hallitus on systemaattisesti heikentänyt perusoikeuksien toteutumista Suomessa.

Tilanne on kestämätön erityisesti monelle turvapaikanhakijalle ja pakolaiselle, mutta myös suurelle osalle maamme köyhistä, joiden perusturvan taso on liian alhainen.

Tämänhetkinen poliittinen tilanne vaatii vastauksena entistä voimakkaampaa ihmisoikeusperusteista ja perusoikeuksia toteuttavaa politiikkaa.VIHREÄÄ POLITIIKKAA.

Oikeusperustainen lähestymistapa on tuttu termi kehitysyhteistyöstä - jota olen itse tehnyt yli 10 vuotta. Tämä käsite tulee laajentaa koskemaan kaikkea tehtävää politiikkaa.

Ihmisoikeusperustainen päätöksenteko tarkoittaa sitä, että tunnistamme köyhyyden ja eriarvoisuuden epäoikeudenmukaisuuksiksi ja ihmisoikeusloukkauksiksi, ja tiedostamme, että marginalisointi ja syrjintä ovat köyhyyden merkittävimpiä aiheuttajia.

Ihmisoikeusperustainen politiikka keskittyy eriarvoistaviin rakenteisiin ja niiden purkamiseen ja tukee niitä, jotka ovat syrjäytetty, marginaalissa, joiden oikeudet eivät toteudu tai joihin kohdistuu ennakkoluuloja.

Keskeinen osa ihmisoikeusperusteista politiikkaa on tukea ja voimaannuttaa oikeudenhaltijoita puolustaamaan oikeuksiaan sekä vaatimaan oikeuksiensa toteutumista vastuullisilta tahoilta.

Konkreettisesti tämä tarkoittaa myös esimerkiksi sitä, että poliittisten päätösten vaikutukset perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta tulee arvioida ennen päätöksen toteuttamista eikä toteuttamisen aikana tai sen jälkeen.

Mänskorättsbaserad politik handlar alltså om att bekämpa fattigdom och ojämlikhet, och att ha främjandet av mänskliga rättigheter som det centrala i allt vårt beslutsfattande.

Miksi tällainen politiikka hyödyttää kaikkia? Köyhyystutkijana tiedän, että köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen tekee yhteiskunnasta tasapainoisemman, vähemmän syrjivän, ja turvallisemman. Tasa-arvoinen yhteiskunta myös tutkitusti vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia ja elvyttää kansantaloutta.

Yhteiskunta, jossa kaikkien ihmisoikeudet toteutuvat, on meille kaikille parempi paikka. Tutkitusti.

Ehdolla Vihreiden puoluevaltuuskuntaan!

Finlands Svenska Gröna r.f. (Grifi) ja Länsi-Helsingin Vihreät (LäHeVi) esittävät minua Vihreiden puoluevaltuuskunnan jäseneksi.

Haluan puoluevaltuuskuntaan, sillä haluan edistää ihmisoikeusperustaista politiikkaa ja tutkimustietoon perustuvaa päätöksentekoa myös puolueen sisältä.

Olen 33-vuotias yhteiskuntatieteilijä ja ihmisoikeustyön asiantuntija Helsingistä. Olen koko urani työskennellyt tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta, ja minulla on osaamista mm. maahanmuutto- köyhyys-, ja eriarvoisuuskysymyksissä. Viime vuosina olen työskennellyt paperittomien ja liikkuvan väestön oikeuksien parissa. Minulla on kaksi maisterintutkintoa - toinen kansainvälisistä suhteista ja taloustieteestä ja toinen kehitysmaatutkimuksesta. Teen tällä hetkellä väitöskirjaa urbaanista köyhyydestä.

Suomen lisäksi olen asunut Iso-Britanniassa, Kanadassa, Kambodzhassa, ja Malawissa. Kansainvälinen kokemukseni on tuonut osaamistani globaalille tasolle mm. ympäristöön ja ylikulutukseen liittyvissä haasteissa.

Olen kolmikielinen ja puolisoni maahanmuuttaja. Haluan että säilytämme Suomen kaksikielisenä maana, ja että tuemme muiden kielten oppimista ja osaamista sekä maahanmuuttajien kotoutumista ja työllistymistä. Pienen lapsen äitinä myös varhaiskasvatus- sekä koulutuskysymykset ovat lähellä sydäntäni.

Liityin Vihreisiin palattuani Suomeen vuonna 2015. Minusta tuli aktiivinen Vihreä kuntavaaliehdokkuuteni kautta, ja olen nopeasti saanut luottamusta puolueen sisällä. Toimin tällä hetkellä Länsi-Helsingin Vihreiden hallituksen jäsenvastaava ja Helsingin Vihreät esittävät minua Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunnan ruotsinkielisen jaoston jäseneksi tulevalle valtuustokaudelle. Nyt haluan tuoda osaamiseni myös puoluevaltuuskuntaan.

5 syytä äänestää minua

Kuva mielenosoituksesta maaoikeuksien puolesta World Urban Forumissa Napolissa Italiassa vuonna 2012. Kuvassa myös (entinen) kollegani Ee Sarom. 

Haluan tehdä ihmisoikeusperustaista politiikkaa. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien perusoikeudet toteutuvat yhdenvertaisesti ja että eri päätösten vaikutukset ihmisoikeuksiin arvioidaan rutiininomaisesti. Olen tehnyt ihmisoikeustyötä yli vuosikymmenen, ja ymmärrän että muiden ihmisten oikeuksien toteutuminen ei ole minulta pois, vaan tukee myös minun oikeuksieni toteutumista. Ihmisoikeusperustaisesta lähestymistavasta puhutaan paljon kehitysyhteistyössä, mutta mielestäni tätä on syytä toteuttaa myös paikallisessa, ja miksei myös valtakunnallisessa, politiikassa.

Olen kokenut vaikuttaja. Työskennellessäni Kambodzhassa vuosina 2009-2013 onnistuimme estämään satojen perheiden häädön Phnom Penhin keskeisen Boeung Kak järven laidalta ja varmistimme että rautatien varrelta (pakko)siirretyt perheet saivat lisäkorvausta ja tukea pieleen menneen siirron jälkeen. Suomessa olin viime vuonna mukana ensin vaatimassa ja tämän jälkeen järjestämässä hätämajoitusta liikkuvalle väestölle ja paperittomille Helsingissä osana työtäni Helsingin Diakonissalaitoksella.

Olen palveluiden käyttäjä. Pienen lapsen äitinä olen julkisten palvelujen aktiivikäyttäjä, joten tunnen ne hyvin. Minusta on tärkeää että julkisista palveluista päättävät ihmiset jotka oikeasti niitä käyttävät, koska he heillä on käytännönläheisempi käsitys niiden toimivuudesta.  

Minulla on kansainvälinen ajattelutapa. Muutin Suomesta kun olin 18-vuotias, ensin Iso-Britanniaan ja Kanadaan opiskelemaan, sen jälkeen Kambodzhaan ja Malawiin työskentelemään. Kansainvälisen kokemukseni takia pystyn tuomaan tuoreita näkökulmia Suomessa tehtäviin päätöksiin. Koska olen myös täysin kolmikielinen (suomi, ruotsi, englanti), minun on helppo ymmärtää erikielisiä sidosryhmiä ja rakentaa verkostoja niiden välille.

En väitä tietäväni kaikkea. Tutkijana minulle on tärkeää että päätöksenteko perustuu näyttöön ja faktoihin. Jos en tiedä jostain asiasta tarpeeksi, otan siis selvää. Haluan myös osallistaa erilaiset sidosryhmät päätöksentekoon, sillä on mielestäni selvää että ihmiset ovat oman elämänsä jo kokemuksiensa asiantuntijoita ja heitä pitää kuunnella osana tehokasta päätöksentekoa.

Munkan puistotien loppu on fiksattava

Kuvassa näkyy kyseessä oleva paikka jossa liikenteen järjestelyyn pitää puuttua.

Liikenteeseen Munkkiniemen Puistotien loppupäädyssä ennen Huopalahdentien/Paciuksenkadun risteystä on puututtava. Liian monet erilaiset liikkumistavat kohtaavat siinä, tehden risteyksestä vaarallisen. Puistotien kaksisuuntainen pyörätie päättyy yhtäkkiä eikä pyörilijöille ole selkeää ohjeistusta miten päästä puistotien lopusta Paciuksenkadun pyörätielle. Tämä tekee paikan myös haastavaksi autoilijoille, joiden pitää varoa kahdesta suunnasta tulevia pyörälijöitä tiellä joka on käytännössä yksisuuntainen. Lisätään tähän vielä bussit ja spåra, sekä tietysti jalankulkijat, ja ainekset onnettomuuksille ovat läsnä. Uudet kaupunkipyörät, joiden teline on asennettu Kanniston Leipomon ulkopuolelle, tuskin parantavat tilannetta (vaikka olevatkin hieno lisä Munkkaan yleisesti).  

Mielestäni mikään yksittäinen liikkujaryhmä ei ole tilanteesta vastuussa, vaan kyse on huonosta liikennejärjestelystä. Aion puuttua tilanteeseen jos minut valitaan valtuustoon ensinnäkin konsultoimalla liikennejärjestelijää sekä osallistamalla alueen käyttäjät, erityisesti pyöräilijät, miettimään ratkaisuja. 

(Postausta päivitetty 7.4.2017 klo 18.30, lisätty miten haluan puuttua tilanteeseen.)

Politik är något alla kan, också de unga

Panelisterna vid kommunalvalsdebatten i Norsen. Tack till Petter Wallenius för fotot.

Bra paneldebatt på Grundskolan Norsen idag!  Eleverna hade kommit upp med viktiga frågor gällande både dem själva mer direkt och samhället överlag. Panelister - alla under 35 - fanns med från sju olika partier: SDP, Feministiska partiet, Vänsterförbundet, Piratpartiet, SFP, Centern, och De Gröna. 

En fråga som diskuterades livligt var tvåspråkiga skolor. Intressant nog var jag den enda panelisten som var emot dem. Dock måste det påpekas att begreppet är dåligt definierat, d.v.s. det är oklart om tvåspråkiga skolor betyder skolor där svensk- och finskspråkiga klasser delar utrymmen och/eller skolgård, eller om det t.ex. betyder att en del av lektionerna går på svenska och en del på finska för alla klasser. Jag förhåller mig reserverat till att blanda svensk- och finskspråkiga skolmiljöer eftersom finskan redan är så dominerande i Helsingfors och det redan finns så få ställen och tillfällen där det enkom pratas svenska. Min egen erfarenhet i grundskolan väger också in; när jag ser tillbaka på min utbildning upplever att det var viktigt att mina (svenskspråkiga) skolor var strikta med att eleverna skulle tala svenska, speciellt då många barn kom från familjer där finskan dominerade. Däremot stöder jag varmt olika försök för ökad språkundervisning, som t.ex. språkbad. Förtidigad språkundervisning, även redan i daghemmet, är också en riktigt bra ide i.o.m. att barn är mycket mottagliga för att lära sig nya språk.

En annan fråga som ledde till debatt var åldern för att vara röstberättigad. Det har på olika håll föreslåtts att rösträttsåldern kunde sänkas till 16, bl.a. för att öka de ungas deltagande i val. Min åsikt är att åldern inte nödvändigtvis behöver sänkas. 18 år är redan en artificiell gräns, och så skulle 16 också vara. Ungdomar under 18 är helt kapabla att ta del i politiken, men rättigheter går med skyldigheter och därför är 18 en bra ålder. Däremot borde ungdomars möjligheter att ta del och påverka politik ökas och förbättras. Ungdomsfullmäktige är en bra ide, liksom också inkludering av aktuella frågor i undervisningen, t.ex. med att organisera evenemang som dagens panel i Norsen. Det är också skäl att avmystifiera politiken: politik är inte något man måste lära sig, utan något alla kan. Speciellt på kommunalplan handlar politiken om mycket vardagliga frågor som kollektivtrafiken (finns det en buss du kan ta dig till skolan med?), skolresurser (får de som behöver extra stöd under skolgången den hjälp de behöver?) och t.ex. hobbyer (finns det hobbyer utanför skolan som alla kan delta i oberoende famljens förmögenhet?)

Jag vill tacka lärarna i Norsen för inbjudan till dagens debatt, och eleverna för deras frågor. Även om största delen av publiken idag inte (ännu) har rösträtt tycker jag att det är viktigt att de som vill leda Helsingfors också lyssnar till ungdomar och andra grupper som i valet inte får säga sitt.

Unga kvinnor i yllesockor kan också sin sak

Läste med stigande ilska Tommy Pohjolas intervju med Vänsterförbundets kommunalvalskandidat Kari Kälviä i dagens HBL. Kälviä har tidigare ställt upp i kommunalval på De Grönas lista, men har nu bytt till VF delvis för att han under valprocessen för kommunalvalskandidater i Helsingfors blev ”utfrågad av två unga kvinnor i yllesockor” och då fick nog. I vad som verkar vara VF:s slagställning i detta kommunalval tillbringar Kälviä sedan resten av intervjun med att kritisera De Gröna, utan att komma med riktigt något han själv vill föra fram.

Jag tycker det är tråkigt att HBL publicerar sådan här smörja istället för artiklar där läsarna upplyses om de olika partiernas konkreta prestationer och riktlinjer i politiken. I HBL:s försvar så har den gröna fullmäktigegruppens ordförande Otso Kivekäs getts en möjlighet att svara på Kälviäs kritik.

Kälviäs klagomål om unga kvinnor i yllesockor finns det o andra sidan ingen ursäkt för. Det luktar manlig chauvinism där en snart 60-årig man har svårt att komma till rätta med att även unga kvinnor, i yllesockor eller utan, kan sin sak och vet vad de står för. I De Gröna är vi stolta över att ha en hel rad med ytterst kompetenta kvinnor på kandidatlistan, inte minst Anni Sinnemäki som som 25-årig valdes till riksdagen och nu finns på listan som De Grönas borgmästarkandidat. Anni är en stark, sakkunnig ledare som är på väg att leda De Gröna till en historisk valseger i Helsingfors. Kanske till och med iförd yllesockor.    

En inblick i skolvärlden och Minervas specialklasser

Tillbringade en lärorik morgon med Minervaskolans specialklasser idag som en del av lärarskuggning för kommunalvalskandidater organiserad av Finlands Svenska Lärarförbund (FSL). Här följer vad jag lärde mig: 

Skolan har fem specialklasser, med barn i åk 1-6. Barnen undervisas i små grupper på upp till tio elever, men ofta i klart mindre grupper då elever också jobbar individuellt med skolassistenter. Jobbet för lärare och assistenter är utmanande i.o.m. elevernas olika åldrar och specialbehov. Tidigare fanns det mera elever med specialbehov i Minerva vilket gjorde att det var lättare att bilda mindre grupper med elever på liknande nivå. Nu då det också ordnas specialundervisning i Botby för barn som bor i östra Helsingfors finns det mindre elever vid Minerva, vilket gör gruppundervisning utmanande eftersom det inte finns tillräckligt med barn på liknande nivå för att bilda en grupp. O andra sidan har barn med specialbehov som bor i östra Helsingfors en betydligt kortare skolväg.  

Tillgänglighet av och resurser för assistenter var en återkommande fråga. Antalet assistenter har minskats i Helsingfors under den sittande fullmäktigeperioden, och personalen på Minerva menar att det märks. Jag följde med en slöjdtimme för en specialklass med barn i åk 3-5. På plats fanns en lärare samt två assistenter, för dryga 10 elever. Ändå fanns det elever som i längre stunder inte gjorde något alls, eftersom de skulle behöva konstant stöd. Personalen berättade också att jag kommit på en ”bra dag” då ingen elev uppförde sig på ett speciellt utmanande sätt och därmed tog upp en stor del av personalens tid. De uttryckte oro för att elever med mindre utmanande beteende inte får den stöd de behöver och har rätt till då de begränsade lärar- och assistentresurserna går till att hantera svårare fall. Detta kan äventyra barnens möjligheter att inleda allmän utbildning i sin egen närskola i framtiden.

Andra frågor som kom upp gällde tillgängligheten av behöriga svenskspråkiga lärare samt assistenter,  hur assistenter anställda av Utbildningsverket har tillgång till fortbildning vid verket men assistenter anställda genom Seure inte har det, och hur svårt det är att få plats på Toppan för elever som har så omfattande specialbehov att de inte klarar av specialundervisningen vid Minerva.  

Överlag gav besöket en viktig, om kort, inblick i skolvärlden och speciellt specialklasserna. Var lösningarna ligger till de problem som identifierades blev dock öppet. Jag vill tacka FSL för att ha möjliggjort besöket, samt Minervaskolans personal som tog tid ur sina fulla scheman för att berätta för mig om sitt jobb och arbetsmiljö. Jag önskar lycka till med flyttet undan byggnadens renovering.