Human rights in the tech sector

Many INGOs, including the one I work for, are keen on increasing the use of technology and digital solutions in their work. It's pretty well recognised that this should be done responsibly, in the sense that tech is used where it makes sense: to extend reach, amplify voices and improve cost efficiency. All good things. 

What gets discussed less often, however, is if the tech and tools we use are themselves responsibly produced, and whether that's any of our business. 

Unfortunately, the tech sector is fraught with human rights violations at almost every level. Amnesty International recently published a report outlining how major electronics and electric vehicle companies have failed to address documented human rights abuses in their supply chain, specifically relating to child labour in the mining of cobalt in the DRC.

Cobalt is a key component in lithium-ion batteries, and more than half of the world's cobalt comes from the DRC. According to Amnesty's report, none of the leading tech companies are taking adequate action to comply with international standards on company practices, such as conducting due diligence checks on their supply chain and being transparent on human rights risks.

Workers' rights are a concern at other levels of the supply chain too. The "Foxconn suicides" of a few years ago brought to the fore the very poor working conditions of the millions of people of who assemble our phones and other gadgets in highly secretive factories in China. It's hard to know what improvements have been made since then.  

There are also environmental concerns. Some relate to the impacts of the mining of materials used in tech; others to short product life-cycles and e-waste. The energy consumption of technology also needs to be addressed. 

Recently, as the price of bitcoins has sky-rocketed, stories of the blockchain-based cryptocurrency's large energy consumption have gone viral. While the situation isn't as dire as some claim, and bitcoin's use of energy doesn't necessarily reflect that of all other blockchain uses, making sure tech not only enables its users to live greener lives, but in itself is as environmentally friendly as possible, must be on the agenda.     

We are the product

The issues don't end with the production of tech but extend to how it gets used. We like to think of the internet as a place where anything can be found (provided you have internet access), but the truth is quite different. From China's Great Firewall to internet censorship in places like Turkey, Vietnam, Saudi Arabia, Russia and Egypt, much of the world's population accesses a censored internet

While much of the repression online is pushed by governments, some argue Silicon Valley companies are increasingly aiding them by complying with take-down requests.

So, on the one hand, the powers that be are trying to control what information we can access. On the other, they are trying to find out as much as possible about us. While there are ways to protect your privacy online, being private takes some effort and is hardly ever the rule. This is of particular concern when it comes to children, who without adequate digital awareness may expose themselves to risks.

UNICEF's recent State of the World's Children 2017 report argues that to protect children online a greater burden of responsibility needs to be placed on online service providers to set clear limits to their collection, processing and retention of children's data. 

Significantly, however, the authors of the report concede that until "tech companies start thinking about ethical design, users – especially children and young people – will continue to face the consequences of technologies designed for social media firms' financial incentives and not users' real needs".  

Does the goal justify the means?

When none of the tech companies have entirely clean hands, does that mean we shouldn't be using technology to aid and amplify our work? No. Turning our backs on tech would be foolish – we all know the variety of ways in which girls and boys around the world can benefit from being able to access the internet, or even use a simple mobile phone.

But we do need to be aware of the problems, and seek to address them when we can: demand due diligence from corporate partners, engage with companies for them to improve their human rights record, and educate children and adults on online risks and how to protect themselves. 

 

Jos nainen olisi käynyt kuussa

nora-_K1A1654-kuva_MT_preview1.jpeg

Tämä blogi julkaistiin alunperin Vihreät Naiset blogissa 11.2.2018.

Pienenä minulla oli kaksi tavoitetta elämässäni: olla ensimmäinen nainen kuussa ja voittaa kultamitali olympiakisoissa. Nuorta minua ei voi syyttää kunnianhimon puutteesta. Pikakelaus noin kolme vuosikymmentä eteenpäin, enkä ole saavuttanut kumpaakaan. Olympiakulta tuntuu nyt saavuttamattomalta, mutta ensimmäinen tavoitteeni on vielä teknisesti mahdollinen: yksikään nainen ei ole vieläkään käynyt kuussa. Itse asiassa vajaat 90 prosenttia kaikista avaruudessa käyneistä ovat olleet miehiä.

Viimeisimpien Pisa-tulosten perusteella suomalaiset tytöt pärjäävät luonnontieteissä poikia paremmin, he ovat jopa toiseksi parhaita maailmassa. Tulosten julkistuksen jälkeen Helsingin Uutiset otsikoi: “Tytöt jyräävät pojat nyt miehiselläkin alalla”. Kuitenkin samaiset Pisa-tulokset osoittavat, että suomalaiset tytöt eivät ole kiinnostuneita hakeutumaan miehisiksi mielletyille tekniikan ja luonnontieteiden aloille: vain runsas  viidennes Suomen teknologiayritysten työntekijöistä on naisia. Tämä on ongelma.

Osallistuin lokakuussa Women in Tech -tapahtumaan, jonka tavoitteena on edistää naisten osallistumista teknologiaan. Vaikka tapahtuma itsessään on tärkeä, minua jäi harmittamaaneräiden osallistujien vihjailu, jonka mukaan naiset ovat parempia kuin miehet ja naisten osuutta teknologiassa tulisi sen vuoksi lisätä. Mielestäni argumentointi ontuu: naiset eivät ole miehiä parempia sen enempää kuin miehetkään naisia parempia. Kyse ei ole ”paremmuudesta”. Kyse on siitä, että sukupuoli ei määritä osaamista ja erilaiset näkökulmat tuovat rikkautta.

”So what?” kysyi teinipoika minulta pari viikkoa sitten, kun vedin työpajaa aiheesta koulussa. Mitä väliä sillä on, ettei teknisillä aloilla ole yhtä paljon naisia kuin miehiä? Vastauksia on monia. Yksi liittyy tyttöjen – eli tulevien naisten – uramahdollisuuksiin teknillisellä alalla. Tutkimusten mukaan luutuneet sukupuolistereotypiat vaikuttavat edelleen kielteisesti tyttöjen luottamukseen omaan osaamiseensa esimerkiksi fysiikassa, kemiassa ja tietojenkäsittelyssä. Ennakkoluulot tyttöjen ja naisten osaamisesta teknillisillä aloilla vaikuttavat myös heidän urakehitykseen; esimerkiksi IT-alalla naiset ovat tyypillisesti alemmissa hallinto- ja toimistotehtävissä.

Sukupuolten epätasapaino heijastuu myös siihen, miten näemme ja koemme maailman, sekä mitä maailmasta tiedämme. Vuonna 2011 tehdyn kyselyn mukaan noin 90 prosenttia englanninkielisen Wikipedian toimittajista on miehiä. Wikipediassa on myös enemmän ja pitempiä artikkeleita miehistä ja tietokannassa olevissa naisten ja miesten elämänkerroissa on eroja: naisista kertovissa elämänkerroissa suuri osa sisällöstä liittyy kyseisen naisen perheeseen, sukupuoleen ja suhteisiin. Miehistä kertovissa elämäkerroissa myönteiset ilmaukset toistuvat useammin, kun taas kielteiset ilmaisut ovat tavallisempia naisista kertovissa elämänkerroissa. Koska Wikipedialla on yli 32 miljoonaa käyttäjää, sillä mitä siellä kerrotaan tai ei kerrota, on väliä.

Haluan uskoa, että vajaan vuoden ikäinen tyttäreni voi kasvaa juuri sellaiseksi, kuin hän itse haluaa. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että jo esikouluiässä hän on todennäköisesti omaksunut monta haitallista sukupuolistereotypiaa, mukaan lukien sen, että astronautit ovat miehiä. Meidän on tietoisesti purettava näitä stereotypioita, ja työskenneltävä sen eteen, että tytöt ja naiset pääsevät tasavertaisesti sekä käyttämään että kehittämään teknologiaa ja digitaalisia ratkaisuja sekä nyt, että tulevaisuudessa.

 

 

Grifis nya ordförande tackar för förtroendet!

grifi styrelse.jpg

Blev idag vald till ordförande för Finlands Svenska Gröna (Grifi) för 2018. Ser med iver fram emot att jobba med den fina nya styrelsen för att främja gröna värden på svenska i Finland. I verksamhetsplanen för nästa år finns bl.a. planer för mera medlemsträffar, synlighet i landskapsvalet (ifall det äger rum!) och ökning i medlemsantalet. 

Till övriga styrelsemedlemmar valdes Teppo Heiskanen, Juha Kajander, Touko Niinimäki, Bicca Olin, Amanda Pasanen, och Timo Sarojärvi. Ett super gäng! Tack även till den avgående styrelsen för ett väl gjort arbete under det gångna året.  

Ehdolla YKA:n valtuustoon!

gröna baby.jpg

 

Olen ehdolla Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n eli YKA:n valtuustovaaleissa numerolla 209!

Tässä esittelyni YKA:n sivuilta:

209 - LINDSTRÖM NORA

Vaaliliitto: Vihreät

Paikkakunta: Helsinki

Ikä: 33

Yhteystiedot: noralindstrom.com

Arvo / ammatti: MA Economics-International Relations, MSc Development Studies, asiantuntija

Lyhyt työhistoria: Olen työskennellyt ihmisoikeuksien parissa yli 10 vuotta kolmella eri manteereella. Tällä hetkellä työskentelen digitaalisen kehityksen parissa Plan International järjestössä. Aiemmin olen mm. työskennellyt urbaanien maa- ja asumisoikeuksien parissa Kambodzhassa ja Malawissa, sekä liikkuvan väestön ja paperittomien oikeuksien puolesta Suomessa.

JOS TULET VALITUKSI, MITEN AJATTELIT VAIKUTTAA LIITON TOIMINTAAN?

Työssäkäyvänä pienen lapsen äitinä minulle on tärkeää että YKA tukee erityisesti naisten, mahdollisuuksia yhdistää työ- ja perhe-elämä. Tähän kuuluu perhevapaiden uudistaminen (6+6+6 malli), raskaussyrjinnän torjunta, sekä lakisääteisten imetystaukojen edistäminen.
Haluan myös että YKA on edelläkävijä tämän päivän työn ymmärtämisessä, puolustaen pätkä- ja silpputyöläisten, sekä itsensä työllistäjien oikeuksia. YKAn on myös tinkimättömästi puolustettava yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa työelämässä

MITÄ TYÖELÄMÄÄN LIITTYVIÄ TAVOITTEITA LIITOLLA TULISI OLLA SEURAAVALLA NELIVUOTISKAUDELLA?

Perhevapaiden uudistaminen, raskaussyrjinnän torjunta, lakisääteisten imetystaukojen edistäminen, anonyyminen rekrytointi, työvoiman tarveharkinnan poisto, perustulon edistäminen

MITÄ MUITA EDUNVALVONTATAVOITTEITA LIITOLLA TULISI OLLA SEURAAVALLA NELIVUOTISKAUDELLA?

Työttömien oikeuksia on puolustettava. Työvoimapoliittiset päätökset ovat liian usein mielivaltaisia eivätkä tue yksittäisen henkilön työllistymistä. Järjestelmää on uusittava niin että se tukee työllistymistä eikä rankaise yrittäjää. 

Ei-suomalaisten yhdenvertaisia oikeuksia työmarkkinoilla on myös puolustettava. Moninaisuus on voimavara ja rikkaus.

KOKEMUS LIITON TOIMINNASTA JA LUOTTAMUSHENKILÖTOIMINNASTA

Olen tällä hetkellä Helsingin kaupungin kasvatus- ja koulutuslautakunnan ruotsinkielisen jaoston varsinainen jäsen. Olen myös Länsi-Helsingin Vihreiden hallituksen jäsen.

Ihmisoikeusperustaisen politiikan tarpeesta

Pidin tänään poliittisen puheenvuoron Vihreiden puoluekouksessa Tampereella. Kyllä jännitti! Aihe teki kyllä hermoilun sen arvoiseksi, nimittäin ihmisoikeusperustaisen politiikan tarve. Tässä puheeni koonaisuudessaan:

Hyvät ystävät,

Kära vänner,

Tämänhetkinen hallitus on systemaattisesti heikentänyt perusoikeuksien toteutumista Suomessa.

Tilanne on kestämätön erityisesti monelle turvapaikanhakijalle ja pakolaiselle, mutta myös suurelle osalle maamme köyhistä, joiden perusturvan taso on liian alhainen.

Tämänhetkinen poliittinen tilanne vaatii vastauksena entistä voimakkaampaa ihmisoikeusperusteista ja perusoikeuksia toteuttavaa politiikkaa.VIHREÄÄ POLITIIKKAA.

Oikeusperustainen lähestymistapa on tuttu termi kehitysyhteistyöstä - jota olen itse tehnyt yli 10 vuotta. Tämä käsite tulee laajentaa koskemaan kaikkea tehtävää politiikkaa.

Ihmisoikeusperustainen päätöksenteko tarkoittaa sitä, että tunnistamme köyhyyden ja eriarvoisuuden epäoikeudenmukaisuuksiksi ja ihmisoikeusloukkauksiksi, ja tiedostamme, että marginalisointi ja syrjintä ovat köyhyyden merkittävimpiä aiheuttajia.

Ihmisoikeusperustainen politiikka keskittyy eriarvoistaviin rakenteisiin ja niiden purkamiseen ja tukee niitä, jotka ovat syrjäytetty, marginaalissa, joiden oikeudet eivät toteudu tai joihin kohdistuu ennakkoluuloja.

Keskeinen osa ihmisoikeusperusteista politiikkaa on tukea ja voimaannuttaa oikeudenhaltijoita puolustaamaan oikeuksiaan sekä vaatimaan oikeuksiensa toteutumista vastuullisilta tahoilta.

Konkreettisesti tämä tarkoittaa myös esimerkiksi sitä, että poliittisten päätösten vaikutukset perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta tulee arvioida ennen päätöksen toteuttamista eikä toteuttamisen aikana tai sen jälkeen.

Mänskorättsbaserad politik handlar alltså om att bekämpa fattigdom och ojämlikhet, och att ha främjandet av mänskliga rättigheter som det centrala i allt vårt beslutsfattande.

Miksi tällainen politiikka hyödyttää kaikkia? Köyhyystutkijana tiedän, että köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen tekee yhteiskunnasta tasapainoisemman, vähemmän syrjivän, ja turvallisemman. Tasa-arvoinen yhteiskunta myös tutkitusti vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia ja elvyttää kansantaloutta.

Yhteiskunta, jossa kaikkien ihmisoikeudet toteutuvat, on meille kaikille parempi paikka. Tutkitusti.

Ehdolla Vihreiden puoluevaltuuskuntaan!

Finlands Svenska Gröna r.f. (Grifi) ja Länsi-Helsingin Vihreät (LäHeVi) esittävät minua Vihreiden puoluevaltuuskunnan jäseneksi.

Haluan puoluevaltuuskuntaan, sillä haluan edistää ihmisoikeusperustaista politiikkaa ja tutkimustietoon perustuvaa päätöksentekoa myös puolueen sisältä.

Olen 33-vuotias yhteiskuntatieteilijä ja ihmisoikeustyön asiantuntija Helsingistä. Olen koko urani työskennellyt tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta, ja minulla on osaamista mm. maahanmuutto- köyhyys-, ja eriarvoisuuskysymyksissä. Viime vuosina olen työskennellyt paperittomien ja liikkuvan väestön oikeuksien parissa. Minulla on kaksi maisterintutkintoa - toinen kansainvälisistä suhteista ja taloustieteestä ja toinen kehitysmaatutkimuksesta. Teen tällä hetkellä väitöskirjaa urbaanista köyhyydestä.

Suomen lisäksi olen asunut Iso-Britanniassa, Kanadassa, Kambodzhassa, ja Malawissa. Kansainvälinen kokemukseni on tuonut osaamistani globaalille tasolle mm. ympäristöön ja ylikulutukseen liittyvissä haasteissa.

Olen kolmikielinen ja puolisoni maahanmuuttaja. Haluan että säilytämme Suomen kaksikielisenä maana, ja että tuemme muiden kielten oppimista ja osaamista sekä maahanmuuttajien kotoutumista ja työllistymistä. Pienen lapsen äitinä myös varhaiskasvatus- sekä koulutuskysymykset ovat lähellä sydäntäni.

Liityin Vihreisiin palattuani Suomeen vuonna 2015. Minusta tuli aktiivinen Vihreä kuntavaaliehdokkuuteni kautta, ja olen nopeasti saanut luottamusta puolueen sisällä. Toimin tällä hetkellä Länsi-Helsingin Vihreiden hallituksen jäsenvastaava ja Helsingin Vihreät esittävät minua Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunnan ruotsinkielisen jaoston jäseneksi tulevalle valtuustokaudelle. Nyt haluan tuoda osaamiseni myös puoluevaltuuskuntaan.

5 syytä äänestää minua

Kuva mielenosoituksesta maaoikeuksien puolesta World Urban Forumissa Napolissa Italiassa vuonna 2012. Kuvassa myös (entinen) kollegani Ee Sarom. 

Kuva mielenosoituksesta maaoikeuksien puolesta World Urban Forumissa Napolissa Italiassa vuonna 2012. Kuvassa myös (entinen) kollegani Ee Sarom. 

Haluan tehdä ihmisoikeusperustaista politiikkaa. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien perusoikeudet toteutuvat yhdenvertaisesti ja että eri päätösten vaikutukset ihmisoikeuksiin arvioidaan rutiininomaisesti. Olen tehnyt ihmisoikeustyötä yli vuosikymmenen, ja ymmärrän että muiden ihmisten oikeuksien toteutuminen ei ole minulta pois, vaan tukee myös minun oikeuksieni toteutumista. Ihmisoikeusperustaisesta lähestymistavasta puhutaan paljon kehitysyhteistyössä, mutta mielestäni tätä on syytä toteuttaa myös paikallisessa, ja miksei myös valtakunnallisessa, politiikassa.

Olen kokenut vaikuttaja. Työskennellessäni Kambodzhassa vuosina 2009-2013 onnistuimme estämään satojen perheiden häädön Phnom Penhin keskeisen Boeung Kak järven laidalta ja varmistimme että rautatien varrelta (pakko)siirretyt perheet saivat lisäkorvausta ja tukea pieleen menneen siirron jälkeen. Suomessa olin viime vuonna mukana ensin vaatimassa ja tämän jälkeen järjestämässä hätämajoitusta liikkuvalle väestölle ja paperittomille Helsingissä osana työtäni Helsingin Diakonissalaitoksella.

Olen palveluiden käyttäjä. Pienen lapsen äitinä olen julkisten palvelujen aktiivikäyttäjä, joten tunnen ne hyvin. Minusta on tärkeää että julkisista palveluista päättävät ihmiset jotka oikeasti niitä käyttävät, koska he heillä on käytännönläheisempi käsitys niiden toimivuudesta.  

Minulla on kansainvälinen ajattelutapa. Muutin Suomesta kun olin 18-vuotias, ensin Iso-Britanniaan ja Kanadaan opiskelemaan, sen jälkeen Kambodzhaan ja Malawiin työskentelemään. Kansainvälisen kokemukseni takia pystyn tuomaan tuoreita näkökulmia Suomessa tehtäviin päätöksiin. Koska olen myös täysin kolmikielinen (suomi, ruotsi, englanti), minun on helppo ymmärtää erikielisiä sidosryhmiä ja rakentaa verkostoja niiden välille.

En väitä tietäväni kaikkea. Tutkijana minulle on tärkeää että päätöksenteko perustuu näyttöön ja faktoihin. Jos en tiedä jostain asiasta tarpeeksi, otan siis selvää. Haluan myös osallistaa erilaiset sidosryhmät päätöksentekoon, sillä on mielestäni selvää että ihmiset ovat oman elämänsä jo kokemuksiensa asiantuntijoita ja heitä pitää kuunnella osana tehokasta päätöksentekoa.

Munkan puistotien loppu on fiksattava

Kuvassa näkyy kyseessä oleva paikka jossa liikenteen järjestelyyn pitää puuttua.

Kuvassa näkyy kyseessä oleva paikka jossa liikenteen järjestelyyn pitää puuttua.

Liikenteeseen Munkkiniemen Puistotien loppupäädyssä ennen Huopalahdentien/Paciuksenkadun risteystä on puututtava. Liian monet erilaiset liikkumistavat kohtaavat siinä, tehden risteyksestä vaarallisen. Puistotien kaksisuuntainen pyörätie päättyy yhtäkkiä eikä pyörilijöille ole selkeää ohjeistusta miten päästä puistotien lopusta Paciuksenkadun pyörätielle. Tämä tekee paikan myös haastavaksi autoilijoille, joiden pitää varoa kahdesta suunnasta tulevia pyörälijöitä tiellä joka on käytännössä yksisuuntainen. Lisätään tähän vielä bussit ja spåra, sekä tietysti jalankulkijat, ja ainekset onnettomuuksille ovat läsnä. Uudet kaupunkipyörät, joiden teline on asennettu Kanniston Leipomon ulkopuolelle, tuskin parantavat tilannetta (vaikka olevatkin hieno lisä Munkkaan yleisesti).  

Mielestäni mikään yksittäinen liikkujaryhmä ei ole tilanteesta vastuussa, vaan kyse on huonosta liikennejärjestelystä. Aion puuttua tilanteeseen jos minut valitaan valtuustoon ensinnäkin konsultoimalla liikennejärjestelijää sekä osallistamalla alueen käyttäjät, erityisesti pyöräilijät, miettimään ratkaisuja. 

(Postausta päivitetty 7.4.2017 klo 18.30, lisätty miten haluan puuttua tilanteeseen.)