Getting Past the Hype & Practical with New Technologies

This morning I spoke at the USAID Digital Development Forum 2018 in Washington, DC. Below is my speech in full:

Hi Nora, writes one of our senior execs.

I’ll be talking about our use of digital technology at an upcoming meeting. Can you tell me how we are using blockchain in our work?

Of late, these types of queries have popped up in my inbox relatively frequently. The blockchain hype has entered the mainstream, and everyone wants to be seen using it, or at least testing out how it could be used. And why not? Last December an iced tea company changed its name to Long Blockchain, and it’s stock price skyrocketed. A lot of people don’t know what blockchain is, but they’re pretty sure they want to be in on it.

The hype is on in international development too: Perhaps if we allowed people to donate in bitcoin, we’d be raking it in. Or we could bank the unbanked. Provide transparency in land registration and agricultural supply chains. Provide identities to those without.

In an op-ed for Devex last year, blockchain was described as “the single most disruptive technology for the international development sector as we understand it today.”

My answer to the executive that wrote to me is however no. No, we are not using blockchain in our work on girls’ rights. Anywhere.

We’re not not using blockchain because I and others don't see it's potential. I do. And I’m aware of the work UN agencies are doing in spearheading its use to improve food security and reduce remittance costs.

However, there are many organisations - including mine - who are not using it because we’re still struggling to see the tangible use cases that would bring added value beyond the initial experimental hype. It’s not yet clear how heavily we should be investing in it right now: There are genuine concerns about piloting new technology on extremely vulnerable populations, in situations where we don’t have the right to fail. Also, not all new technologies fulfill their disruptive promise: how many of you still regard 3D printing as the massive big next thing in the international development?

While being interested, even excited by the dots on the Gartner hype cycle, lots of practical gains and returns on investment still come from “older” technologies.

There is a slight tendency to talk about using mobiles phones in development as something that’s already been done, like it’s DVDs when everyone’s moved to streaming. Yet many of our organisations still have so much to gain and so much to learn from using mobile phones.

Last December, Plan Finland launched Sheboard, a predictive text app that empowers girls by suggesting words such as “clever” “brave” and “powerful” after phrases such as “I am” or “my daughter is”. This was described as revolutionary.

Data collection is still not universally digital, and not everyone even has access to a mobile phone. In fact, women globally are 14% less likely to own a mobile phone than men.

We also have a lot to learn about making use of data we collect, as well as ensuring the data is stored securely and privately.   

Anyone who has studied development theory will be familiar with the phrase “hand over the stick”, coined by Robert Chambers. As we think about using technology – new or otherwise – in our work, we also need to be mindful of handing over the tech. Nowhere is this more true than when it comes to artificial intelligence, or machine learning. We all know Silicon Valley has a diversity problem, but what also needs to be recognized is the impact this has on how, and what, machines learn.

AI has several potential applications in international development – from chatbots to natural language processing.

But if machines are programmed to learn from the current status quo, then we risk them reproducing existing power relations, from gendered stereotypes through neo-colonialism to inequality.

That’s why we in international development increasingly need to work on getting knowledge  into the hands of the people we work with, and empower them to develop their own tech. The future is digital, and if the majority of mankind is not engaged in creating that digital future, we’re in real trouble.  

The three things I want you to take away from this talk are these:

• watch blockchain, experiment with it where it makes sense, but don’t think that it’ll be sole source of digital development, added value and competitive edge in the future.

• expand your use of mobile phones and other familiar technologies and do it ever better and more responsibly

• create opportunities for the people you work with to access, use, and create technology: HAND OVER THE TECH.

Algorithms are not impartial

The world's leading start-up convention, Slush, took place in Helsinki in late November. With the tagline "Nothing normal ever changed a thing", this year the fair sought to highlight the social impacts of technology.

I attended Slush with colleagues from Plan International and people from the SmartUp Factory innovation hubs in Ethiopia and Uganda.

The technology gender gap

The world's first machine algorithm for an early computing machine was written by a woman. Her name was Ada Lovelace, and she lived during the first half of the 1840s. At the time, she (as a woman) was a rarity in the world of science. 

And despite her and many other women's contributions to the sector, the fact remains that 200 years since Lovelace was born, a significant gender gap persists in the world of science and technology. This is a problem.

The barriers surrounding girls' and women's access to and use of digital tools and technologies are well-known. Less attention is given to the challenges facing women as creators of the same tools and technologies, and the impacts this might have.

Without girls' and women's perspectives, we risk creating tools and solutions that reproduce and perpetuate existing gender inequalities – as well as fail to address issues and challenges girls and women face.

This is not merely a hypothetical risk. Already, women looking for a job online are less likely to see targeted ads for high-paying roles than male counterparts. Why? Because the algorithm was designed that way. 

Artificial intelligence learning gender stereotypes

A 2016 study by the University of Virginia and University of Washington found that artificial intelligence (AI) systems are more likely to label people who are cooking, shopping and cleaning as women, and people who are playing sports, coaching and shooting as men.

Does AI want to keep women by the stove? In an interview for The Guardian, Joanna Bryson, a computer scientist at the University of Bath, said: "A lot of people are saying this is showing that AI is prejudiced. No. This is showing we're prejudiced and that AI is learning it." 

And while humans have the potential to counteract learned biases, the algorithms AI are based on may be unable to do so and instead continue to reinforce and even amplify existing biases, including gender-stereotypical social norms. 

In fact, they may be specifically designed to be that way: fighter robots are designed as 'male', while robots intended for the care and service industries are given 'female' characteristics.

And who makes these algorithms and AI? Predominantly white men. There are many implications of machines learning predominant biases and stereotypes, from labelling black defendants as more likely to reoffend than white defendants, to providing gender-biased translation across languages. 

The below image shows how Google Translate 'translates' the gender-neutral Finnish pronoun "hän" into either he or she depending on context.

The marginalised and vulnerable are usually at the receiving end of prejudiced AI.  Without more women – and people from diverse backgrounds in general – as creators of technology, we risk perpetuating existing inequalities.

What does this have to do with Slush?

At the convention, Plan International launched the keyboard app Sheboard, which harnesses the power of predictive text to boost girls' self-confidence and remind us to talk to and about girls in a more empowering way. We brought young women from Finland, Uganda and Ethiopia to not only experience Slush itself, but also bring their own views and experiences to the convention. 

The group also had the opportunity to meet with established women in tech, including the impressive Rumman Chowdhury who leads Accenture's work on ethics and AI.  

Technology, algorithms and AI are, in themselves, neither good or bad. It's how and what we use them for that matters. And by working to increase the number of female tech creators, we can increase the chances of machines working with – as opposed to against – us to achieve gender equality.

Human rights in the tech sector

Many INGOs, including the one I work for, are keen on increasing the use of technology and digital solutions in their work. It's pretty well recognised that this should be done responsibly, in the sense that tech is used where it makes sense: to extend reach, amplify voices and improve cost efficiency. All good things. 

What gets discussed less often, however, is if the tech and tools we use are themselves responsibly produced, and whether that's any of our business. 

Unfortunately, the tech sector is fraught with human rights violations at almost every level. Amnesty International recently published a report outlining how major electronics and electric vehicle companies have failed to address documented human rights abuses in their supply chain, specifically relating to child labour in the mining of cobalt in the DRC.

Cobalt is a key component in lithium-ion batteries, and more than half of the world's cobalt comes from the DRC. According to Amnesty's report, none of the leading tech companies are taking adequate action to comply with international standards on company practices, such as conducting due diligence checks on their supply chain and being transparent on human rights risks.

Workers' rights are a concern at other levels of the supply chain too. The "Foxconn suicides" of a few years ago brought to the fore the very poor working conditions of the millions of people of who assemble our phones and other gadgets in highly secretive factories in China. It's hard to know what improvements have been made since then.  

There are also environmental concerns. Some relate to the impacts of the mining of materials used in tech; others to short product life-cycles and e-waste. The energy consumption of technology also needs to be addressed. 

Recently, as the price of bitcoins has sky-rocketed, stories of the blockchain-based cryptocurrency's large energy consumption have gone viral. While the situation isn't as dire as some claim, and bitcoin's use of energy doesn't necessarily reflect that of all other blockchain uses, making sure tech not only enables its users to live greener lives, but in itself is as environmentally friendly as possible, must be on the agenda.     

We are the product

The issues don't end with the production of tech but extend to how it gets used. We like to think of the internet as a place where anything can be found (provided you have internet access), but the truth is quite different. From China's Great Firewall to internet censorship in places like Turkey, Vietnam, Saudi Arabia, Russia and Egypt, much of the world's population accesses a censored internet. 

While much of the repression online is pushed by governments, some argue Silicon Valley companies are increasingly aiding them by complying with take-down requests.

So, on the one hand, the powers that be are trying to control what information we can access. On the other, they are trying to find out as much as possible about us. While there are ways to protect your privacy online, being private takes some effort and is hardly ever the rule. This is of particular concern when it comes to children, who without adequate digital awareness may expose themselves to risks.

UNICEF's recent State of the World's Children 2017 report argues that to protect children online a greater burden of responsibility needs to be placed on online service providers to set clear limits to their collection, processing and retention of children's data. 

Significantly, however, the authors of the report concede that until "tech companies start thinking about ethical design, users – especially children and young people – will continue to face the consequences of technologies designed for social media firms' financial incentives and not users' real needs".  

Does the goal justify the means?

When none of the tech companies have entirely clean hands, does that mean we shouldn't be using technology to aid and amplify our work? No. Turning our backs on tech would be foolish – we all know the variety of ways in which girls and boys around the world can benefit from being able to access the internet, or even use a simple mobile phone.

But we do need to be aware of the problems, and seek to address them when we can: demand due diligence from corporate partners, engage with companies for them to improve their human rights record, and educate children and adults on online risks and how to protect themselves. 

Jos nainen olisi käynyt kuussa

Tämä blogi julkaistiin alunperin Vihreät Naiset blogissa 11.2.2018.

Pienenä minulla oli kaksi tavoitetta elämässäni: olla ensimmäinen nainen kuussa ja voittaa kultamitali olympiakisoissa. Nuorta minua ei voi syyttää kunnianhimon puutteesta. Pikakelaus noin kolme vuosikymmentä eteenpäin, enkä ole saavuttanut kumpaakaan. Olympiakulta tuntuu nyt saavuttamattomalta, mutta ensimmäinen tavoitteeni on vielä teknisesti mahdollinen: yksikään nainen ei ole vieläkään käynyt kuussa. Itse asiassa vajaat 90 prosenttia kaikista avaruudessa käyneistä ovat olleet miehiä.

Viimeisimpien Pisa-tulosten perusteella suomalaiset tytöt pärjäävät luonnontieteissä poikia paremmin, he ovat jopa toiseksi parhaita maailmassa. Tulosten julkistuksen jälkeen Helsingin Uutiset otsikoi: “Tytöt jyräävät pojat nyt miehiselläkin alalla”. Kuitenkin samaiset Pisa-tulokset osoittavat, että suomalaiset tytöt eivät ole kiinnostuneita hakeutumaan miehisiksi mielletyille tekniikan ja luonnontieteiden aloille: vain runsas  viidennes Suomen teknologiayritysten työntekijöistä on naisia. Tämä on ongelma.

Osallistuin lokakuussa Women in Tech -tapahtumaan, jonka tavoitteena on edistää naisten osallistumista teknologiaan. Vaikka tapahtuma itsessään on tärkeä, minua jäi harmittamaaneräiden osallistujien vihjailu, jonka mukaan naiset ovat parempia kuin miehet ja naisten osuutta teknologiassa tulisi sen vuoksi lisätä. Mielestäni argumentointi ontuu: naiset eivät ole miehiä parempia sen enempää kuin miehetkään naisia parempia. Kyse ei ole ”paremmuudesta”. Kyse on siitä, että sukupuoli ei määritä osaamista ja erilaiset näkökulmat tuovat rikkautta.

”So what?” kysyi teinipoika minulta pari viikkoa sitten, kun vedin työpajaa aiheesta koulussa. Mitä väliä sillä on, ettei teknisillä aloilla ole yhtä paljon naisia kuin miehiä? Vastauksia on monia. Yksi liittyy tyttöjen – eli tulevien naisten – uramahdollisuuksiin teknillisellä alalla. Tutkimusten mukaan luutuneet sukupuolistereotypiat vaikuttavat edelleen kielteisesti tyttöjen luottamukseen omaan osaamiseensa esimerkiksi fysiikassa, kemiassa ja tietojenkäsittelyssä. Ennakkoluulot tyttöjen ja naisten osaamisesta teknillisillä aloilla vaikuttavat myös heidän urakehitykseen; esimerkiksi IT-alalla naiset ovat tyypillisesti alemmissa hallinto- ja toimistotehtävissä.

Sukupuolten epätasapaino heijastuu myös siihen, miten näemme ja koemme maailman, sekä mitä maailmasta tiedämme. Vuonna 2011 tehdyn kyselyn mukaan noin 90 prosenttia englanninkielisen Wikipedian toimittajista on miehiä. Wikipediassa on myös enemmän ja pitempiä artikkeleita miehistä ja tietokannassa olevissa naisten ja miesten elämänkerroissa on eroja: naisista kertovissa elämänkerroissa suuri osa sisällöstä liittyy kyseisen naisen perheeseen, sukupuoleen ja suhteisiin. Miehistä kertovissa elämäkerroissa myönteiset ilmaukset toistuvat useammin, kun taas kielteiset ilmaisut ovat tavallisempia naisista kertovissa elämänkerroissa. Koska Wikipedialla on yli 32 miljoonaa käyttäjää, sillä mitä siellä kerrotaan tai ei kerrota, on väliä.

Haluan uskoa, että vajaan vuoden ikäinen tyttäreni voi kasvaa juuri sellaiseksi, kuin hän itse haluaa. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että jo esikouluiässä hän on todennäköisesti omaksunut monta haitallista sukupuolistereotypiaa, mukaan lukien sen, että astronautit ovat miehiä. Meidän on tietoisesti purettava näitä stereotypioita, ja työskenneltävä sen eteen, että tytöt ja naiset pääsevät tasavertaisesti sekä käyttämään että kehittämään teknologiaa ja digitaalisia ratkaisuja sekä nyt, että tulevaisuudessa.

Grifis nya ordförande tackar för förtroendet!

Blev idag vald till ordförande för Finlands Svenska Gröna (Grifi) för 2018. Ser med iver fram emot att jobba med den fina nya styrelsen för att främja gröna värden på svenska i Finland. I verksamhetsplanen för nästa år finns bl.a. planer för mera medlemsträffar, synlighet i landskapsvalet (ifall det äger rum!) och ökning i medlemsantalet. 

Till övriga styrelsemedlemmar valdes Teppo Heiskanen, Juha Kajander, Touko Niinimäki, Bicca Olin, Amanda Pasanen, och Timo Sarojärvi. Ett super gäng! Tack även till den avgående styrelsen för ett väl gjort arbete under det gångna året.  

Ehdolla YKA:n valtuustoon!

Olen ehdolla Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n eli YKA:n valtuustovaaleissa numerolla 209!

Tässä esittelyni YKA:n sivuilta:

209 - LINDSTRÖM NORA

Vaaliliitto: Vihreät

Paikkakunta: Helsinki

Ikä: 33

Yhteystiedot: noralindstrom.com

Arvo / ammatti: MA Economics-International Relations, MSc Development Studies, asiantuntija

Lyhyt työhistoria: Olen työskennellyt ihmisoikeuksien parissa yli 10 vuotta kolmella eri manteereella. Tällä hetkellä työskentelen digitaalisen kehityksen parissa Plan International järjestössä. Aiemmin olen mm. työskennellyt urbaanien maa- ja asumisoikeuksien parissa Kambodzhassa ja Malawissa, sekä liikkuvan väestön ja paperittomien oikeuksien puolesta Suomessa.

JOS TULET VALITUKSI, MITEN AJATTELIT VAIKUTTAA LIITON TOIMINTAAN?

Työssäkäyvänä pienen lapsen äitinä minulle on tärkeää että YKA tukee erityisesti naisten, mahdollisuuksia yhdistää työ- ja perhe-elämä. Tähän kuuluu perhevapaiden uudistaminen (6+6+6 malli), raskaussyrjinnän torjunta, sekä lakisääteisten imetystaukojen edistäminen.
Haluan myös että YKA on edelläkävijä tämän päivän työn ymmärtämisessä, puolustaen pätkä- ja silpputyöläisten, sekä itsensä työllistäjien oikeuksia. YKAn on myös tinkimättömästi puolustettava yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa työelämässä

MITÄ TYÖELÄMÄÄN LIITTYVIÄ TAVOITTEITA LIITOLLA TULISI OLLA SEURAAVALLA NELIVUOTISKAUDELLA?

Perhevapaiden uudistaminen, raskaussyrjinnän torjunta, lakisääteisten imetystaukojen edistäminen, anonyyminen rekrytointi, työvoiman tarveharkinnan poisto, perustulon edistäminen

MITÄ MUITA EDUNVALVONTATAVOITTEITA LIITOLLA TULISI OLLA SEURAAVALLA NELIVUOTISKAUDELLA?

Työttömien oikeuksia on puolustettava. Työvoimapoliittiset päätökset ovat liian usein mielivaltaisia eivätkä tue yksittäisen henkilön työllistymistä. Järjestelmää on uusittava niin että se tukee työllistymistä eikä rankaise yrittäjää. 

Ei-suomalaisten yhdenvertaisia oikeuksia työmarkkinoilla on myös puolustettava. Moninaisuus on voimavara ja rikkaus.

KOKEMUS LIITON TOIMINNASTA JA LUOTTAMUSHENKILÖTOIMINNASTA

Olen tällä hetkellä Helsingin kaupungin kasvatus- ja koulutuslautakunnan ruotsinkielisen jaoston varsinainen jäsen. Olen myös Länsi-Helsingin Vihreiden hallituksen jäsen.

Ihmisoikeusperustaisen politiikan tarpeesta

Pidin tänään poliittisen puheenvuoron Vihreiden puoluekouksessa Tampereella. Kyllä jännitti! Aihe teki kyllä hermoilun sen arvoiseksi, nimittäin ihmisoikeusperustaisen politiikan tarve. Tässä puheeni koonaisuudessaan:

Hyvät ystävät,

Kära vänner,

Tämänhetkinen hallitus on systemaattisesti heikentänyt perusoikeuksien toteutumista Suomessa.

Tilanne on kestämätön erityisesti monelle turvapaikanhakijalle ja pakolaiselle, mutta myös suurelle osalle maamme köyhistä, joiden perusturvan taso on liian alhainen.

Tämänhetkinen poliittinen tilanne vaatii vastauksena entistä voimakkaampaa ihmisoikeusperusteista ja perusoikeuksia toteuttavaa politiikkaa.VIHREÄÄ POLITIIKKAA.

Oikeusperustainen lähestymistapa on tuttu termi kehitysyhteistyöstä - jota olen itse tehnyt yli 10 vuotta. Tämä käsite tulee laajentaa koskemaan kaikkea tehtävää politiikkaa.

Ihmisoikeusperustainen päätöksenteko tarkoittaa sitä, että tunnistamme köyhyyden ja eriarvoisuuden epäoikeudenmukaisuuksiksi ja ihmisoikeusloukkauksiksi, ja tiedostamme, että marginalisointi ja syrjintä ovat köyhyyden merkittävimpiä aiheuttajia.

Ihmisoikeusperustainen politiikka keskittyy eriarvoistaviin rakenteisiin ja niiden purkamiseen ja tukee niitä, jotka ovat syrjäytetty, marginaalissa, joiden oikeudet eivät toteudu tai joihin kohdistuu ennakkoluuloja.

Keskeinen osa ihmisoikeusperusteista politiikkaa on tukea ja voimaannuttaa oikeudenhaltijoita puolustaamaan oikeuksiaan sekä vaatimaan oikeuksiensa toteutumista vastuullisilta tahoilta.

Konkreettisesti tämä tarkoittaa myös esimerkiksi sitä, että poliittisten päätösten vaikutukset perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta tulee arvioida ennen päätöksen toteuttamista eikä toteuttamisen aikana tai sen jälkeen.

Mänskorättsbaserad politik handlar alltså om att bekämpa fattigdom och ojämlikhet, och att ha främjandet av mänskliga rättigheter som det centrala i allt vårt beslutsfattande.

Miksi tällainen politiikka hyödyttää kaikkia? Köyhyystutkijana tiedän, että köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen tekee yhteiskunnasta tasapainoisemman, vähemmän syrjivän, ja turvallisemman. Tasa-arvoinen yhteiskunta myös tutkitusti vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia ja elvyttää kansantaloutta.

Yhteiskunta, jossa kaikkien ihmisoikeudet toteutuvat, on meille kaikille parempi paikka. Tutkitusti.

Ehdolla Vihreiden puoluevaltuuskuntaan!

Finlands Svenska Gröna r.f. (Grifi) ja Länsi-Helsingin Vihreät (LäHeVi) esittävät minua Vihreiden puoluevaltuuskunnan jäseneksi.

Haluan puoluevaltuuskuntaan, sillä haluan edistää ihmisoikeusperustaista politiikkaa ja tutkimustietoon perustuvaa päätöksentekoa myös puolueen sisältä.

Olen 33-vuotias yhteiskuntatieteilijä ja ihmisoikeustyön asiantuntija Helsingistä. Olen koko urani työskennellyt tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta, ja minulla on osaamista mm. maahanmuutto- köyhyys-, ja eriarvoisuuskysymyksissä. Viime vuosina olen työskennellyt paperittomien ja liikkuvan väestön oikeuksien parissa. Minulla on kaksi maisterintutkintoa - toinen kansainvälisistä suhteista ja taloustieteestä ja toinen kehitysmaatutkimuksesta. Teen tällä hetkellä väitöskirjaa urbaanista köyhyydestä.

Suomen lisäksi olen asunut Iso-Britanniassa, Kanadassa, Kambodzhassa, ja Malawissa. Kansainvälinen kokemukseni on tuonut osaamistani globaalille tasolle mm. ympäristöön ja ylikulutukseen liittyvissä haasteissa.

Olen kolmikielinen ja puolisoni maahanmuuttaja. Haluan että säilytämme Suomen kaksikielisenä maana, ja että tuemme muiden kielten oppimista ja osaamista sekä maahanmuuttajien kotoutumista ja työllistymistä. Pienen lapsen äitinä myös varhaiskasvatus- sekä koulutuskysymykset ovat lähellä sydäntäni.

Liityin Vihreisiin palattuani Suomeen vuonna 2015. Minusta tuli aktiivinen Vihreä kuntavaaliehdokkuuteni kautta, ja olen nopeasti saanut luottamusta puolueen sisällä. Toimin tällä hetkellä Länsi-Helsingin Vihreiden hallituksen jäsenvastaava ja Helsingin Vihreät esittävät minua Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunnan ruotsinkielisen jaoston jäseneksi tulevalle valtuustokaudelle. Nyt haluan tuoda osaamiseni myös puoluevaltuuskuntaan.