5 syytä äänestää minua

Kuva mielenosoituksesta maaoikeuksien puolesta World Urban Forumissa Napolissa Italiassa vuonna 2012. Kuvassa myös (entinen) kollegani Ee Sarom. 

Haluan tehdä ihmisoikeusperustaista politiikkaa. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien perusoikeudet toteutuvat yhdenvertaisesti ja että eri päätösten vaikutukset ihmisoikeuksiin arvioidaan rutiininomaisesti. Olen tehnyt ihmisoikeustyötä yli vuosikymmenen, ja ymmärrän että muiden ihmisten oikeuksien toteutuminen ei ole minulta pois, vaan tukee myös minun oikeuksieni toteutumista. Ihmisoikeusperustaisesta lähestymistavasta puhutaan paljon kehitysyhteistyössä, mutta mielestäni tätä on syytä toteuttaa myös paikallisessa, ja miksei myös valtakunnallisessa, politiikassa.

Olen kokenut vaikuttaja. Työskennellessäni Kambodzhassa vuosina 2009-2013 onnistuimme estämään satojen perheiden häädön Phnom Penhin keskeisen Boeung Kak järven laidalta ja varmistimme että rautatien varrelta (pakko)siirretyt perheet saivat lisäkorvausta ja tukea pieleen menneen siirron jälkeen. Suomessa olin viime vuonna mukana ensin vaatimassa ja tämän jälkeen järjestämässä hätämajoitusta liikkuvalle väestölle ja paperittomille Helsingissä osana työtäni Helsingin Diakonissalaitoksella.

Olen palveluiden käyttäjä. Pienen lapsen äitinä olen julkisten palvelujen aktiivikäyttäjä, joten tunnen ne hyvin. Minusta on tärkeää että julkisista palveluista päättävät ihmiset jotka oikeasti niitä käyttävät, koska he heillä on käytännönläheisempi käsitys niiden toimivuudesta.  

Minulla on kansainvälinen ajattelutapa. Muutin Suomesta kun olin 18-vuotias, ensin Iso-Britanniaan ja Kanadaan opiskelemaan, sen jälkeen Kambodzhaan ja Malawiin työskentelemään. Kansainvälisen kokemukseni takia pystyn tuomaan tuoreita näkökulmia Suomessa tehtäviin päätöksiin. Koska olen myös täysin kolmikielinen (suomi, ruotsi, englanti), minun on helppo ymmärtää erikielisiä sidosryhmiä ja rakentaa verkostoja niiden välille.

En väitä tietäväni kaikkea. Tutkijana minulle on tärkeää että päätöksenteko perustuu näyttöön ja faktoihin. Jos en tiedä jostain asiasta tarpeeksi, otan siis selvää. Haluan myös osallistaa erilaiset sidosryhmät päätöksentekoon, sillä on mielestäni selvää että ihmiset ovat oman elämänsä jo kokemuksiensa asiantuntijoita ja heitä pitää kuunnella osana tehokasta päätöksentekoa.

Munkan puistotien loppu on fiksattava

Kuvassa näkyy kyseessä oleva paikka jossa liikenteen järjestelyyn pitää puuttua.

Liikenteeseen Munkkiniemen Puistotien loppupäädyssä ennen Huopalahdentien/Paciuksenkadun risteystä on puututtava. Liian monet erilaiset liikkumistavat kohtaavat siinä, tehden risteyksestä vaarallisen. Puistotien kaksisuuntainen pyörätie päättyy yhtäkkiä eikä pyörilijöille ole selkeää ohjeistusta miten päästä puistotien lopusta Paciuksenkadun pyörätielle. Tämä tekee paikan myös haastavaksi autoilijoille, joiden pitää varoa kahdesta suunnasta tulevia pyörälijöitä tiellä joka on käytännössä yksisuuntainen. Lisätään tähän vielä bussit ja spåra, sekä tietysti jalankulkijat, ja ainekset onnettomuuksille ovat läsnä. Uudet kaupunkipyörät, joiden teline on asennettu Kanniston Leipomon ulkopuolelle, tuskin parantavat tilannetta (vaikka olevatkin hieno lisä Munkkaan yleisesti).  

Mielestäni mikään yksittäinen liikkujaryhmä ei ole tilanteesta vastuussa, vaan kyse on huonosta liikennejärjestelystä. Aion puuttua tilanteeseen jos minut valitaan valtuustoon ensinnäkin konsultoimalla liikennejärjestelijää sekä osallistamalla alueen käyttäjät, erityisesti pyöräilijät, miettimään ratkaisuja. 

(Postausta päivitetty 7.4.2017 klo 18.30, lisätty miten haluan puuttua tilanteeseen.)

Politik är något alla kan, också de unga

Panelisterna vid kommunalvalsdebatten i Norsen. Tack till Petter Wallenius för fotot.

Bra paneldebatt på Grundskolan Norsen idag!  Eleverna hade kommit upp med viktiga frågor gällande både dem själva mer direkt och samhället överlag. Panelister - alla under 35 - fanns med från sju olika partier: SDP, Feministiska partiet, Vänsterförbundet, Piratpartiet, SFP, Centern, och De Gröna. 

En fråga som diskuterades livligt var tvåspråkiga skolor. Intressant nog var jag den enda panelisten som var emot dem. Dock måste det påpekas att begreppet är dåligt definierat, d.v.s. det är oklart om tvåspråkiga skolor betyder skolor där svensk- och finskspråkiga klasser delar utrymmen och/eller skolgård, eller om det t.ex. betyder att en del av lektionerna går på svenska och en del på finska för alla klasser. Jag förhåller mig reserverat till att blanda svensk- och finskspråkiga skolmiljöer eftersom finskan redan är så dominerande i Helsingfors och det redan finns så få ställen och tillfällen där det enkom pratas svenska. Min egen erfarenhet i grundskolan väger också in; när jag ser tillbaka på min utbildning upplever att det var viktigt att mina (svenskspråkiga) skolor var strikta med att eleverna skulle tala svenska, speciellt då många barn kom från familjer där finskan dominerade. Däremot stöder jag varmt olika försök för ökad språkundervisning, som t.ex. språkbad. Förtidigad språkundervisning, även redan i daghemmet, är också en riktigt bra ide i.o.m. att barn är mycket mottagliga för att lära sig nya språk.

En annan fråga som ledde till debatt var åldern för att vara röstberättigad. Det har på olika håll föreslåtts att rösträttsåldern kunde sänkas till 16, bl.a. för att öka de ungas deltagande i val. Min åsikt är att åldern inte nödvändigtvis behöver sänkas. 18 år är redan en artificiell gräns, och så skulle 16 också vara. Ungdomar under 18 är helt kapabla att ta del i politiken, men rättigheter går med skyldigheter och därför är 18 en bra ålder. Däremot borde ungdomars möjligheter att ta del och påverka politik ökas och förbättras. Ungdomsfullmäktige är en bra ide, liksom också inkludering av aktuella frågor i undervisningen, t.ex. med att organisera evenemang som dagens panel i Norsen. Det är också skäl att avmystifiera politiken: politik är inte något man måste lära sig, utan något alla kan. Speciellt på kommunalplan handlar politiken om mycket vardagliga frågor som kollektivtrafiken (finns det en buss du kan ta dig till skolan med?), skolresurser (får de som behöver extra stöd under skolgången den hjälp de behöver?) och t.ex. hobbyer (finns det hobbyer utanför skolan som alla kan delta i oberoende famljens förmögenhet?)

Jag vill tacka lärarna i Norsen för inbjudan till dagens debatt, och eleverna för deras frågor. Även om största delen av publiken idag inte (ännu) har rösträtt tycker jag att det är viktigt att de som vill leda Helsingfors också lyssnar till ungdomar och andra grupper som i valet inte får säga sitt.

Unga kvinnor i yllesockor kan också sin sak

Läste med stigande ilska Tommy Pohjolas intervju med Vänsterförbundets kommunalvalskandidat Kari Kälviä i dagens HBL. Kälviä har tidigare ställt upp i kommunalval på De Grönas lista, men har nu bytt till VF delvis för att han under valprocessen för kommunalvalskandidater i Helsingfors blev ”utfrågad av två unga kvinnor i yllesockor” och då fick nog. I vad som verkar vara VF:s slagställning i detta kommunalval tillbringar Kälviä sedan resten av intervjun med att kritisera De Gröna, utan att komma med riktigt något han själv vill föra fram.

Jag tycker det är tråkigt att HBL publicerar sådan här smörja istället för artiklar där läsarna upplyses om de olika partiernas konkreta prestationer och riktlinjer i politiken. I HBL:s försvar så har den gröna fullmäktigegruppens ordförande Otso Kivekäs getts en möjlighet att svara på Kälviäs kritik.

Kälviäs klagomål om unga kvinnor i yllesockor finns det o andra sidan ingen ursäkt för. Det luktar manlig chauvinism där en snart 60-årig man har svårt att komma till rätta med att även unga kvinnor, i yllesockor eller utan, kan sin sak och vet vad de står för. I De Gröna är vi stolta över att ha en hel rad med ytterst kompetenta kvinnor på kandidatlistan, inte minst Anni Sinnemäki som som 25-årig valdes till riksdagen och nu finns på listan som De Grönas borgmästarkandidat. Anni är en stark, sakkunnig ledare som är på väg att leda De Gröna till en historisk valseger i Helsingfors. Kanske till och med iförd yllesockor.    

En inblick i skolvärlden och Minervas specialklasser

Tillbringade en lärorik morgon med Minervaskolans specialklasser idag som en del av lärarskuggning för kommunalvalskandidater organiserad av Finlands Svenska Lärarförbund (FSL). Här följer vad jag lärde mig: 

Skolan har fem specialklasser, med barn i åk 1-6. Barnen undervisas i små grupper på upp till tio elever, men ofta i klart mindre grupper då elever också jobbar individuellt med skolassistenter. Jobbet för lärare och assistenter är utmanande i.o.m. elevernas olika åldrar och specialbehov. Tidigare fanns det mera elever med specialbehov i Minerva vilket gjorde att det var lättare att bilda mindre grupper med elever på liknande nivå. Nu då det också ordnas specialundervisning i Botby för barn som bor i östra Helsingfors finns det mindre elever vid Minerva, vilket gör gruppundervisning utmanande eftersom det inte finns tillräckligt med barn på liknande nivå för att bilda en grupp. O andra sidan har barn med specialbehov som bor i östra Helsingfors en betydligt kortare skolväg.  

Tillgänglighet av och resurser för assistenter var en återkommande fråga. Antalet assistenter har minskats i Helsingfors under den sittande fullmäktigeperioden, och personalen på Minerva menar att det märks. Jag följde med en slöjdtimme för en specialklass med barn i åk 3-5. På plats fanns en lärare samt två assistenter, för dryga 10 elever. Ändå fanns det elever som i längre stunder inte gjorde något alls, eftersom de skulle behöva konstant stöd. Personalen berättade också att jag kommit på en ”bra dag” då ingen elev uppförde sig på ett speciellt utmanande sätt och därmed tog upp en stor del av personalens tid. De uttryckte oro för att elever med mindre utmanande beteende inte får den stöd de behöver och har rätt till då de begränsade lärar- och assistentresurserna går till att hantera svårare fall. Detta kan äventyra barnens möjligheter att inleda allmän utbildning i sin egen närskola i framtiden.

Andra frågor som kom upp gällde tillgängligheten av behöriga svenskspråkiga lärare samt assistenter,  hur assistenter anställda av Utbildningsverket har tillgång till fortbildning vid verket men assistenter anställda genom Seure inte har det, och hur svårt det är att få plats på Toppan för elever som har så omfattande specialbehov att de inte klarar av specialundervisningen vid Minerva.  

Överlag gav besöket en viktig, om kort, inblick i skolvärlden och speciellt specialklasserna. Var lösningarna ligger till de problem som identifierades blev dock öppet. Jag vill tacka FSL för att ha möjliggjort besöket, samt Minervaskolans personal som tog tid ur sina fulla scheman för att berätta för mig om sitt jobb och arbetsmiljö. Jag önskar lycka till med flyttet undan byggnadens renovering. 

Onko paperittomalla ihmisarvoa?

Puhuin tuonnoin paperittoman tuttavani kanssa. Mies asuu Helsingissä, vaikkei hänellä omaa kotia olekaan. Kysyin miten menee. Hän kiitti jumalaa, ja sanoi että hyvin. Hän oli vastikään saanut toimeentulotukea Helsingin kaupungilta: kahden kuukauden bussikortti ja 40€ ruokaan. Ruokarahan pitäisi riittää noin kahdeksi kuukaudeksi.

20€ kuukaudessa on noin 66 senttiä päivässä. Tämän lisäksi mies siis saa bussikortin, ja hänellä on pääsy kaupungissa oleviin hätämajoituksiin sekä kiireelliseen terveydenhoitoon. Mitään muuta hänellä ei oikeastaan ole. Paitsi huoli tulevaisuudesta, sillä mies elää limbossa Suomessa eikä voi palata kotimaahansa.

"Paperiton" on sanana harhaanjohtava. Kyse ei ole siitä, onko kyseisellä henkilöllä henkilöllisyystodistus, vaan onko hänellä Suomessa oleskelulupa. Joillakin voi olla oman maan passi, toisilla ei. Kenelläkään ei ole voimassa olevaa oleskelulupaa. Tämän takia he jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle. 

Paperittomat ovat lainsäädännöllä luotu ryhmä. Esimerkiksi ns. uuspaperittomat olisivat ennen vuoden 2015 lainmuutosta saaneet tilapäisen oleskeluluvan sen takia, ettei heitä voi palauttaa kotimaahansa, vaikka perusteet turvapaikan myöntämiseen Suomessa eivät täyty. Nyt kun tilapäisiä lupia ei enää myönnetä, Suomeen jäävät kielteisen turvapaikkapäätökseen saaneet henkilöt jäävät tänne paperittomiksi.

Koska ryhmä on lainsäädännöllä luotu, se voidaan samalla tavalla luoda pois. Kuten Ville Niinistö ja kolme muuta oppositiopuoluejohtajaa vaativat Turun Sanomissa 8.3.2017, tilapäisen oleskeluluvan palauttaminen olisi yksi tapa näin tehdä.

Suomen perustuslain 19.1 § mukaan ”[j]okaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.” Tämä koskee kaikkia, myös paperittomia. Hallituksen luodessa paperittomia, heidän oikeuksien turvaaminen jää kuntien, järjestöjen, ja yksityisten ihmisten vastuulle. Tämän takia myös tuttavani on saanut ehkäisevää toimeentulotukea Helsingin kaupungilta. Mutta muodostaako alle euro päivässä hyvän perustan ihmisarvoiselle elämälle? Meidän tulee Helsingissä taata kaikkien perusoikeuksien toteutuminen - myös paperittomien. 

Asiaa esteettömyyden tärkeydestä

Olen parin viime päivän aikana oppinut paljon esteettömyyden tärkeydestä kaupungissa. Osallistuin ensin Svenska synskadade i Mellersta Nyland järjestön vaalipaneeliin, ja sen jälkeen kokeilin erilaisia liikkumisen apuvälineitä Testaa vamma-tempauksessa Narinkkatorilla.

Pyörätuolin kokeilu osoitti miten pienikin kynnys voi olla haastava pyörätuolissa, kun taas liikkuminen sokkona valkoisen kepin opetti että vaikka keppi voi kertoa että este on edessä, on kuitenkin erittäin vaikeaa tietää minkälainen este tai mahdollinen vaara on. Opin myös että Suomessa on vain 200 opaskoiraa, joten niitä tarvitsevat joutuvat jonottamaan.

Vammaiset kohtaavat monta erilaista haastetta kaupunkiympäristössä joka päivä. On kuitenkin olemassa tapoja joilla vammaisten liikkumista kaupungissa voi helpottaa. Liikennevalojen piipitys, kynnysten poistaminen, sekä pysäkkikuulutukset julkisessa liikenteessä ovat näistä esimerkkejä.

On mielestäni tärkeää että erilaiset liikkujat huomioidaan rutiininomaisesti kaupunki- ja liikennesuunnittelussa. On myös selvää, että eri lailla vammaiset ihmiset ovat parhaita esteettömyysasiantuntijoitamme ja heidät tulee osallistaa jo suunnitteluvaiheessa.  

Vaalirahoitus - ennakkoilmoitus.

Läpinäkyvyys ja avoimuus on demokratiassa tärkeitä, ja olen sen takia tehnyt ennakkoilmoituksen vaalirahoituksestani. Tällä hetkellä kokonaisbudjettini on noin 1650€. Suurin osa kampanjani rahoituksesta on tullut Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland säätiöltä, sekä Vihreiden puolueyhdistyksiltä. Minä kiitän kaikkia tukijoita! Lopullinen rahoitus selviää vaalien jälkeen.